Päiviä taas ehti vierähtää monta ennen kuin ehti ja jaksoi tulla taas kirjoittelemaan. :) Ollaan tehty vähän sitä sun tätä ja toisaalta ei sen kummempaa. Auton laittoa suunniteltiin ja tosissaan, mutta lopulta se tyssäsi ainaki toistaiseksi siihen, että ei osata Japania. Rahoitus jäi siitä kiinni, kun Antti ei pystynyt ymmärtämään Hondan rahoitusyhtiön sääntöjä. Täällä on sellainen käytäntö, että ne ensin selittää ne tarkasti ja sen jälkeen tenttaa, että tuliko ne selväksi. Siinä ei kuulemma tulkkia saanut käyttää. Ja meillä ku oli jo katottuna valmiiksi 2001 vuoden Honda Stream. :/ no ehkäpä sitten myöhemmin loppu kesästä sekin haave toteutuu ja päästään tutustumaan ja katteleen paikkoja laajemmalle alueelle.
Viikko sitten lauantaina Antti tosiaan katteli noita autoja yhden avustajan kanssa ja kävi samalla shoppailemassa sen kans. Ne ajo toiselle puolelle kaupunkia Costcoon ja Antti oli onnensa kukkuloilla, ku se kauppa oli OIKEA kauppa. Just kuulemma niin ku Amerikassa olis menny kauppaan. :D Sieltä se osti meille jättiläis muffinsseja, kaks säkkiä pannarijauhoja, kauraryyniä jättiläispaketin jne, ne pakkaukset näytti niin isoilta, ku silmä oli jo tottunu näihin Japanilaisten pikkuruisiin pakkauksiin ja pusseihin, joiden sisältä monesti löytyy vielä pienempiä pusseja ja pakkauksia. :) Se vaan on harmi, et toi Costco on toisella puolella Fukuokaa n. 20 km päässä meistä eikä sinne edes pääse metrolla hirveän lähelle. Lähin junapysäkki on 4km päässä.
Sunnuntaina käppäiltiin taas tässä lähiympäristössä. Löydettiin mm. toys'r'us kaupan n. 1km päästä ja tytöt varsinkin oli mielissään. Matildan yksi unelmaki täyttyi kun saatin vihdoin ja viimein ostettua sille Bellemekon, jonka taisin luvata sille jo silloin kun vielä asuttiin Otarannassa. Nyt sitten meillä on ollu prinsessoja talossa joka päivä. Sunnuntaina myöskin käytiin rannalla, kun oli vähän lämpimämpi päivä. Antti haki meille macista ruuat ja syotiin ne siellä rannalla. Tuuli oli aika kova ja kylmä ja se taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun syötiin ulkona ilman pöytää tyttöjen kans. Hiekkaset ranskikset ja pillit oli aika ällöjä, mutta kaikki tuli popsittua naamaan. :)







Maanantai taisi olla se Matildan ja Alexandran onnen päivä. Tytöt päätti aamulla, että ne haluaa mennä prinsessakävelylle. Leikkipuisto ei kelvannut, vaikka sinne on pitäny päästä melkein joka päivä. Me sitten Jasminin ja Vanessan kans lähdettiin Aurooran ja Bellen kans tepasteleen. Tässä hotellin vieressä on joku kehitysvammaisten hoitokoti tai joku sen tyylinen ja arvatkaapa vaan kahesti oliko ne mielissään kun käveltiin rinsessojen kans ohi siitä. Niillä sattui just silloin olemaan joku ulkoilupäivä ja raukat oli ihan innoissaan. Konichiwaata ja oohta ja aaahta kuului jokaisen suusta, tytötki on oppinu jo tuon yhden sanan tunnistaan, :) Kävelin niitten kans reilu puolituntia ja ei puhettakaan, että ne olis malttanu lopettaa, Siellä ne hyräillen käppäili ja pyörähteli pitkin pyöräteitä. Kuvia tuli räpsittyä aika paljon. Täällä on niin ihania kukkia ja kasveja joka puolella pitkin tienvarsia! Tiistaina käytiin taas leikkipuistossa vaihteeksi. Sinne mennessä pitää kävellä yhden tornin vierestä ohi. Kerroksia siinä on paljon ja sen kohdalla on melkein aina hirmu kova tuuli. Alexandra yleensä joka kerta rupeaa huutaan, ku sireeni. Se ei tykkää ollenkaan siitä, että se tuuli yhtäkkiä tulee vastaan niin kovaa, että se suunnilleen vie tytöt mennessä. Kärryt on aina pakko vetää perässä. Ei puhettakaan, että minun muskeleilla niitä jaksais pukata eteenpäin niin kovaan vastatuuleen samalla ku tytöistä joutuu pitään kiinni, että ne pysyy pystössä. Siellä leikkipuistossa tytöillä on aina niin hauskaa. Sateisen päivän jälkeen yks hiekkalaatikoista täyttyy aina vedellä. Yleensä siellä puistossa on aina vähintään yks japsuäiti, joka antaa lapsensa leikkiä siinä. Se vesi on aivan ällöttävän likaista. Ykski päivä siinä noin 2 vuotias poika leikki ja sotki koko sen tunnin ajan, kun olin tyttöjen kans siellä. Lopussa se poika oli aivan yltäpäältä hiekassa ja ravassa ja rapainen vesi valu pitkin sen kasvoja. Sen äiti vaan naureskeli hienossa hameessa ja valkoisessa lierihatussa vieressä. Matilda katto sitä poikaa ja ihmetteli mulle, että miten sen äiti antaa sen sotkea noin kovasti. Niin tosiaan. Toinen asia joka tuli mieleen tuosta puistosta. Joka kerta kun pukkaan kärryt sinne, niin 3-5 pulua tulee kerjäämään ruokaa. Tytöt (ku ne on niin kovia prinsessoja ja tuntee ne tarinat alusta loppuun liianki hyvin) haluais niin kovasti ottaa ne sormelle istumaan. On niin huvittavaa seurata ku jokainen (jopa Vanessa) kävelee niiden lintujen perässä käsi ja sormi ojolla. Ja sitä ne ei sitte millää ymmärrä, että miksi ne linnut ei halua, että miksi ne menee karkuun ja sen jälkeen tulee tietenkin kova kysely siitä, että miksi ne menee Tuhkimon kädelle ja miksi Lumikin ja miksi Auroran jne..










Tiistaina satoi vettä melkein koko päivän ja seuraavan yön. Täällä on yllättävän paljon satanu nyt tänä aikana, kun me on asuttu täällä. Tavallista lämpimämpi toukokuu pitäis olla tulossa, että eipä ne meitä hirveästi oo haitannu varsinkaa, kun viikonloppuisin on ollut aina aurinkoista ja lämmintä. Torstaina Antilla oli vapaapäivä. Täällä on vissiin joku kultaviikko tai joku sellainen menossa, ku sillä on nyt maanantaista keskiviikkoon kans vapaata. Torstaina mentiin taas keskustaan. Antti osti itellesä paremman pyöränpenkin ja halppiskaupasta ostettiin taas keittiöön täydennystä. Tiskiharjakin jopa löytyi! just saman mallinen, millä Suomessa tiskattiin. :D
Antti se on jaksanu polkea ahkerasti töihin, satoi tai paistoi. Vajaa 40 kilsaa per päivä. Ei paha vai? Pitää tässä joskus mitata tarkalleen se matka, mutta PITKÄ se on. Joka päivä se kuulemma yliopistolla kattoo kaupungille päin ja näkee kaukana kaukana tuon Fukuokan tornin, joka on ihan tässä hotellin vieressä. Työkaverit vissiin pitää sitä vähän hulluna ku se tulee täältä asti pyörällä töihin. Mutta Antti on tykänny. Tänäänki se jaksoi vielä työpäivän päätteeksi lähteä illaksi keskustaan minun ja tyttöjen kans. Lähettiin kattoon yhtä pyörää, jonka yks asutraalialainen halusi myydä pois, ku se oli liian iso sen vaimolle. 63 euroa se pyysi siitä ja Anttihan teki kaupat, että nyt meillä on (toistaiseksi olemattomalle) lastehoitajallekki oma pyörä! Tosin se on vielä siellä Tenjinissä (keskussa) pyöräparkissa, mutta eiköhän se Antti aja sen joku kaunis päivä tänne. :)


Niin sehän se pitää vielä tänne kirjoittaa, että minkälainen aamupäivä mulla tyttöjen kans oli, Antti tilasi meille täksi päiväksi huonesiivouksen keskipäivän aikoihin. Sehän tarkoitti sitä, että mun piti aamulla kiireen vilkkaan syöttää tytöt ja lähtä livohkaan. Päivä oli niin upea ja lämmin, että me päätettiin mennä rannalle leikkimään. Mutkan kautta käveltiin sinne ja kauempaa kattomalla siellä ei edes väkeä ollut paljon. Jonkun verran koululaisia ja muutamia muita ihmisiä. Tyttöjen kans ku saavuttiin sinne niin taisi koko rannan elämä mennä pikkasen sekaisin. Mehän oltiin kuin magneetteja. Koko koululaisryhmä piiritti meidät ennen ku ehdittiin edes kengät riisua ja istahtaa alas. Siinä ne kikatteli, puhua päläpätti mitä lie, kosketteli tyttöjen hiuksia ja tulivat melkein mun kainaloihin kiinni. Yks tyttö osasi sen verran englantia, että se pystyi just ja just minulta kysymään sen verran, että ollaanko me amerikkalaisia, mistä me tullaan, onko minun mies japanilainen ja että asutaanko me täällä. Muut yritti kovasti kysellä Japaniksi vaikka ja mitä, mutta enhän minä ymmärtäny siitä ihan mitään. No me tyttöjen kans istuttiin alas ja otettiin lelut esille eikä sen kummemmin välitetty niistä, vaikka ne oli ku herhiläiset meidän ympärillä. Tyttöjen hiekkaleluille löyty 'isompia' leikkijöitä. Ne oli varmaan 13-14 vuotiaita. Minä yritin välillä innostaa Alexandraa ja Matildaa leikkimään niiden kans, mutta eipä ne oikein välittäny. Niistä näki, että niillä niin otti päähän se joka ikisen liikkeen tuijotus ja hiusten lärppiminen. Harmitti kovasti, ku en pystyny ottaan yhtään kuvaa siitä tilanteesta. Mulla oli jo täys työ pitää tytöt silmissä ja tavarat tallessa siinä hyörinässä. Vanessa raukka yritti kävellä aina vähän eteenpäin sellaiselle alueelle, jossa ei ollu väkeä, mutta eihän se ehtiny ottaa ku muutaman askeleen, kun sen eteen ja taakse ja sivuille pommasi joku. Jännää oli huomata, että niille oli hirveän vaikeaa sanoa tyttöjen nimet. Vanessasta väkisin meinas tulla Vanisa, Matildasta Matita. Loputtoman pitkän ajan päästä ne jatkoi sitten matkaa ja me saatin tyttöjen kans hengähtää ehkä noin minuutin ennen ku seuraava lauma tulla tupsahti. Se oli Japanilaisturistilauma (noin kolmikymppisiä) ja silloin alkoi kuvien räpsiminen. Yks mies iki-ihastui Vanessaan. Se katsoa tapitti sitä koko ajan. Jutteli kovasti (mutta mitäpä se hyväsi, ku sitä minä en ymmärtäny eikä Vanessakaan) ja seurasi Vanessan touhuja ja yritti välillä houkutella sitä syliin, kuvaa varten. (Sen kaveri seurasi sitä kamera kädessä.) Siinä ohi mennen muutama muuki Japsu kävi räpsäyttämässä meistä kuvia. Lopussa Vanessalla meni vissiin vähän hermot, ku jos joku meni vähänkään lähemmäs sitä, se alko puistaan päätä ja kovasti, työnsi toisen käden eteen ja alko vikiseen. Matildaa nuo vanhemmat ihailijat ei haitannu. Se juoksi ihan mielissään aluksi pitkin veden rajaa Japsulauma perässä. Lopussa sillä meni vähän överiksi. Suunta vaihtui merelle päin aaltoja vastaan. Aluksi vain askel pari, sitten enemmän ja ei mennyt pitkään kun tyttö oli vyötärölle asti ihan lits läts märkä. Farkuista vesi valui norona alas. Alexandraki välillä uskaltautui juoksemaan Matildan perään, mutta tuli heti takaisin, jos joku meni juttelemaan sille. Tuossa rumbassa tuli väistämättä mieleen, että tällaistako se on julkkiksilla.. lopussa alko jo niin rassaamaan, kun ei saanut hetkeäkkää olla rauhassa. Mutta nyt jälkeenpäin taas naurattaa ja huvittaa koko reissu. Monenkohan Japsun puheenaiheena me tyttöjen kans ollaan oltu tänään?? Ihan mielenkiintoista olis tietää, :D Mutta mukava oli tulla takaisin 'kotiin'. Lakanat oli vaihdettu, lattiat pesty, uudet pyyhkeet ja shamppoot puhtaassa vessasa. Alexandra on toistaiseksi taas päättäny olla menemättä potalle. Syynä lienee se, että Antti osti liian ihania vaippoja kaupasta. Vaaleanpunaisia nallepuh vaippahousuja. :)






Että tällaista meille nyt. Lentoliput on muuten ostettu. 12.6.-8.7. ollaan Suomessa. :) Antti on varmaanki töissä Otaniemessä eka viikon.