Japanissa siis ollaan. :) Matka meni harvinaisen hyvin. Eka lento meni jopa yllättäen nopeasti vaikka vajaa kymmenen tuntia se kesti. Saatiin Jasminille ja Vanessalle ne seinään kiinnitettävät sängyt ja niissähän ne oliki aika paljon. Alexandra ja Matilda pelasi pelejä ja katteli muumia ja little chickeniä. Ruoka ei ollut hyvää. Jotain Japanilais tyylistä ja aika pahaa. Että tiedoksi niille, jotka on tulossa tänne vierailulle. Syökää lähtiissä maha täyteen!

Tokiossa väsymys sitten iski ja kunnolla. Tullista päästiin läpi näppärästi ja matkatavarat meni melkein kaikki ruumaan. Ne otti meidän käsimatkatavara laukutkin ruumaan ilman lisämaksua. Tiskillä itse ehdottivat, että pistetään nuoki sinne niin että meillä ei tartte raahata niitä mukana. Onneksi niin kävikin, koska en tiedä miten oltais loppuun asti selvitty. Melkein kaikki simahdettiin jatkolentoa odotellessa ja Jasmin sai kunnon raivarin. Kova työ oli hoitaa sitä ja pitää silmiä auki. Tietenkin kaikki tytöt nukahti just ennen seuraavaa lentoa ja sehän oli yhtä huutoa sitten, kun koneeseen mentiin. Monet kanssamatkustajat naureskeli, kun kaikki tytöt itkivät ja vikisivät siihen asti, että kone lähti liikkeelle. Fukuokassa meitä odotteli Kiushun yliopiston porukkaa. Ne oli tilannu meille jumbotaksin ja just ja just mahduttiin siihen matkalaukkujen kans. :) Taksimatkalla tytöt istua mollotti suu auki ja katteli ihmeissään ikkuinoista ulos, kun yhtäkkiä olikin kesä. Matilda sanoi heti haluavansa mennä koskemaan vihreää ruohoa ja ihmetteli puiden valkoisia kukkia.

Hotelli huone ei ollut sitä mitä odotettiin. Ahdas kaksikerroksinen huoneisto. Haisee tupakalle ja on aika likainen ja vaarallinen pikkulapsille. Korkeita kynnyksiä jokapaikassa. Jyrkät portaat ylös ja sellainen kaide siellä, josta tytöt helposti pystyy tippumaan. Antti rukka ei mahdu vessassa edes seisomaan. Saati sitten kylvyssä, kun siinä on iso amme. Polvillaan taitaa joutua suihkussa olemaan. :) Torstaina muutetaan vähän pienempään 84 neliön huoneistoon, joka on yksikerroksinen. Hotellihenkilökunta lupasi vuokrata sen meille samaan hintaan, vaikka normaalisti se on kalliimpi. Nämä pari päivää mitä me ollaan tässä, menee siihen kun ne puhdistaa sieltä meille ilman ja ilmastoinnin kokonaan. Uni maistui kaikille vaikka tää huoneisto HAISEE ÄLLÖTTÄVÄLLE!!!

Vessanpytyt on tosiaan jänniä vehkeitä täällä. Niissä on lämmitys ja vaikka mitä nappuloita ja toimintoja. Antti ylpeänä alko esittään mulle sen toimintoja ja niinhän siinä kävi, että se toiminta, joka pesee pyllyn, ruutasi vedet osaksi minun ja Jasminin päälle ja loput toiselle puolelle asuntoa Matildan päälle. Onneksi se oli puhdasta ja lämmintä. :D

Niin tuosta tulikin mieleen, että Fukuokan lentoasemalla se vessanpönttö puhui ja äänsi, kun siihen istahti. :D

Tänään käytiin pikkukävelyllä tässä lähellä. Ulkona on tosi lämmintä ja kosteaa. Tuntui niin ku oltais oltu Minneapoliksessa kesällä käymässä. Kuuma tuli saman tien. Autot on jotenkin ihan Japanilaisten näköisiä ja suojatietä ylittäessä vängällä ajattelematta katsoo ensin vasemmalle ja sitten oikealle ja täällähän se pitäisi mennä toisinpäin. :) Liikennevalot soittaa kivoja sävelmiä, kun tien saa ylittää.

Tytöt tykkäs ihan mahdottomasti hiekkarannasta! Kaupasta pitäis vaan ostaa niille iso kasa hiekkaleluja ja Matildalle uimapuvun. Sinne kuulemma pitää päästä jokapäivä leikkimään. :) Se on noin puolen kilometrin päässä meidän hotellista. Antin kans ihmeteltiin, kun se oli melkein tyhjä. Suomessa jos olis sellainen ranta ja näin lämmintä, niin se olis varmasti ihan täpötäys. Meillehän se on vaan mukavampi, jos Japanilaiset ei välitä rantaelämästä. Vesi oli kylmää, mutta tuntui ihanalta, kun muuten oli niin kuuma. Hiekka tuntui ihanalta jaloissa ja varpaissa. Tytöt suorastaan nautti siitä, kun saivat juosta temmeltää ilman kenkiä ja sukkia. Yksi Japanilainen perhe tuli juttelemaan siellä minun ja tyttöjen kans. Kyselivät mistä tullaan ja tyttöjen iät kiinnosti ja se, että onko ne kaikki minun lapsia. :) Lopuksi ne halusi ottaa kuvia Matildasta niiden tytön kanssa. Matilda suostui siihen, mutta kyllähän se ujosteli ja vierasti.

Katseita kerättiin kovasti, mentiin mihin suuntaan mentiin. Hellouta kuulu, kun joku meni ohi ja jokunen tuli katsomaan tyttöjä tarkemmin. Se sulonen vanha pappa, joka ajoi meidän taksia, tuli hyvästellessä taputtelemaan tyttöjä poskille ja sössöttämään Vanessalle ja Jasminille ihan mielissään. Monet ei osaa englantia ollenkaan. Kaupassaki yks vanhempi nainen tuli katsoon tyttöjä ja puhui vain Japania. Minä siinä sitten puhuin takaisin englantia ja me molemmat viittoiltiin käsillä ja käytettiin jos jonkinlaista elekieltä ja jonkunlainen ymmärrys saatiin toisista, vaikka kumpikaan ei ymmärtänyt sanaakaan mitä toinen sanoi. :D

Iltasella oli tarkoitus lähteä käymään vähän kauempana isommassa kaupassa, mutta täytyypi jättää se huomiseen, kun Alexandralle nousi kuume. Vissiin sille oli liian kova rasitus tuo pitkä matka ja aikaero ja ihan uusi maailma. Huomenna Antti kans menee hommaamaan yhden nuoremman miehen kanssa meille muukalaiskortit sun muut jutskat, että saadaan hommattua mm. puhelimet.