Roikos

Joopa joo.. Kaiken nakoista on ehtiny tapahtua mukavaa ja ei mukavaakin. Aloitetaanpa ajasta, ennen kuin vieraat saapuivat. Ikimuistoisesta Costcon reissusta.
Vanessa taytti 2-vuotta syyskuun lopussa. Viivytettiin synttareita, etta mummu, pappa, Elisa ja Leah paasee mukaan kans. Kaytiin sitten Costcossa viimeisella ruuan hampstrausreissulla paivaa ennen kuin Amerikan vieraat tuli. Pyorailtiin sinne tyttojen kans niin kuin aina. Ostettiin Vaneskulle sielta ison neliskanttisen kakun, sellaisen, joita Amerikassa nakee. (Maksoi saman verran kuin pikkukakku tuossa metroaseman leipomossa.) Taalla tulee pimea jo viiden jalkeen. Kuudelta on jo sakkipimeaa ja kellohan on yleensa jo melkein kahdeksan ennen kuin paastaan sielta kotiin pain lahtemaan. Siina Costcon parkkipaikalla sitte funtsattiin vahan aikaa, etta miten me roudataan se kakku kotiin. Antti lopulta paatyi teippaamaan sen pyoran perakarryn paalle. Sita ennen se leikkasi pahvista sille alustan ja onnistui samalla viiltamaan meidan kylmapussiin muutaman kivan viillon. Teippihakellys tuli valmiiksi ja paluumatka alkoi. Parin kilometrin jalkeen huomattiin, etta kakku painuu pikkuhiljaa alemmas ja alemmas ja Matilda sita mukaan yrittaa kans hiilautua karryn pohjalle pikku sykkyralle, ettei kakku tulis paalle. Oikaistiin sita vahan ja jatkettiin matkaa. Meilla on molemmilla pyorissa kunnon valot ja minun pyorassa on sen lisaksi viela pyoran oma valo. Alexandra istui minun kyydissa, Vanessa Antin kyydissa ja Matilda ja Jasmin karryssa. Sitten yhden sillan jalkeen tulee risteys, jossa pikkutie liittyy vahan isompaan tiehen ja siina on iso levea suojatie. Risteykseen hurrauttaa oranssi laatikon mallinen auto puoleksi suojatien paalle. Antti ajelee edella ja mina takana. Me molemmat ruukataan aina varmistaa, etta kuljettaja nakee meidat ennen kuin ajetaan auton eteen. En tieda minne se kuljettaja katsoi, kun itse olin ihan varma, etta se katsoi suoraan minuun. Mutta kun ajoin Antin perassa suojatielle, se auto lahti liikkeelle. Nain sen ja ajattelin, etta 'Apua, nyt se tulee meidan paalle! ja vaistin jyrkasti vasemmalle'. Samalla Antti katsoi taakse pain ja huusi 'oh no!!'. En oo ikina ikina ennen saikahtanyt mitaan niin kovasti. Halusin vain saada Alexandran pois sen tielta. Olin jo ihan varma, etta se auto tulee suoraan minun ja Alexandran paalle. Antti saikahti viela enemman ja luuli, etta me kaikki mina, Alexandra ja tytot perakarryssa jaadaan sen alle. Kuljettaja vissiin kuuli Antin huudon ja jarrutti samantien kovasti ja me Ananan kans sailyttiin ehjana. Siina ei ollu kuin muutamasta onnettomasta sentista kiinni, etta me jaatiin sen alle. Melkein pystyin tuntemaan sen auton minun jalkaa vasten. Kyllahan minulla oli sen jalkeen jalat ja kadet hyytelona pitkaan ja sydan pomppi kurkussa tuhatta ja sataa. Tuntui, etta pyora rullasi itsestaan ja etta kadet ja jalat ei totellu. No suojelusenkelit oli paikalla ja siita selvittiin. Kuljettaja saikahti vissiin kans, siihen malliin levitteli kasia ja toivottavasti se tasta lahtien muistaa suojatiella olla kahta varovaisempi. Me ainaki Antin varotaan kahta enemman ennen kuin ajetaan suojatiella auton eteen. Kakku selvisi tapauksesta kans, mutta meilla oli pakko keksia sille jokin muu paikka. Matildalla oli vaikeuksia karryssa, kun kakku painoi sita alemmas. Teipattiin se sitten minun pyoran etukorin paalle. Siina se matkustikin loppumatkan. Kotona hotellissa hississa Antti laski sen hetkeksi maahan ja tietenkin Alexandra ehti istua sen paalle. Jannityksen kans avattiin se paketista, etta miltakohan se nayttaa ja se olis ollu ihan taydellisen ehja, jos alexandra ei olis ehtiny istua sen paalle. Keskella kakkua nakyi hieno Alexandran pyllyn jalki. :D Sitten huomattiin, etta meidan jaakaappi on pari senttia liian kapea sille. Jouduttiin sitten vahan taivuttamaan sita, etta saatiin se kylmaan. Seuraavana paivana siina sitten nakyi pyllyn jaljen lisaksi hienot lohkeamat kuorrutuksessa. Silti se maistui tosi hyvalle!
Tytot meni kouluun silloin perjantaina, kun vieraat tuli. Mentiin sitten koko porukalla hakemaan ne koulusta ja olihan ne mielissaan. Laulettiin sitte kotona Vanessalle (joka huusi koko laulun ajan) ja syotiin kakkukahvit. Sen jalkeen tytot sai avata kukin omat synttarilahjansa amerikasta. Matilda sai kauan halutun Aurora-mekon, Alexandra Auroranuken, Vanessa lumikkipannan ja pehmolumikin. Jasmin vierasti mummua ja pappaa ja tateja melkein koko sen ajan kun ne oli taalla. Ilmat oli aivan mahtavat silla viikolla. Aurinko paistoi alkuviikosta ja loppuviikosta oli pilvista, mutta silti ihanan lammminta. Kierreltiin tata meidan lahialuetta, kaytiin Merimaailmassa, elainpuistossa, keskustassa, Canal Cityssa, Ohorikoen puistossa jne. Oli ikimuistoinen ihana viikko, vaikkakin kaikki ei mennyt niin kuin suunniteltiin. Mummu joitui sairaalaan pariksi yoksi veritulpan takia ja Elisalla turposi toinen jalka Ruusun takia. Meidan vuokraamalle pyoratuolille oli enemman kayttoa kuin osattiin odottaa. Tytot nautti viikosta kovasti ja leikit Mummun, Papan, Elisan ja Leah'n kanssa olivat varmasti muistoista parhaimpia. Kikatusta ja naurua kuului lapi viikon, hulinaa riitti ja juonittelut ja itkut jai kokonaan pois. Nopeasti se viikko meni ja lahtopaiva tuli nopeampaa, kuin kukaan osasi odottaa. Vanessalle vieraiden lahto oli kaikkein vaikein. Itku ei meinannut loppua mitenkaan. Katsottiin sen kans sateessa parvekkeella, kun Mummu, Pappa, Elisa ja Leah meni Daddyn kans taksiin ja lahti. Matilda sen jalkeen kyseli, etta 'mom, ootko sina ihan varma, etta Daddylla ei oo lentolippuja?. Meni jonku aikaa, ennen kuin sain sen uskomaan, etta Daddy ei lahde Amerikkaan, etta se tulee varmasti takaisin meidan luo. Sen jalkeen Matilda kysyi, etta saako se menna tiskaamaan likaiset astiat. Minulle ei sitten jaanyt, kuin niiden tarkastus ja huuhtelu. :)
Sina sunnuntaina tytoilla olis ollut koulun urheilupaiva, mutta se peruttiin sateen takia. Meilla meni se paiva sitten laiskotellessa ja pyykkia pestessa. Talla viikolla tytot oli taynna energiaa, kun paasivat taas kouluun viikon tauon jalkeen. Nyt ne kovasti odottelee huomista. Silloin Alexandralla ja Matildalla on koulussa Halloween paiva. Niille pitaa aamulla laittaa naamiaisasut paalle. Sitten ne menee koulusta 'karkki tai keppos'-kavelylle ja mitahan lie muuta halloween hulinaa niilla on. Kaikki tietenkin arvaa jo, etta tytot haluaa olla prinsessoja. Kaikki koulukaverit haluaa kuulemma olla kummituksia. Onkohan se ainut sana, jonka ne tietaa englanniksi sanoa halloweenin yhteydessa. Don-ope aikoo kuulemma olla merirosvo. :D
Sitten ens sunnuntaina, jos myrsky ei iske tanne ja jos vetta ei sada, niin niilla on se pitkaan odotettu urheilupaiva kans. Matilda kuuluu kuulemma valkoiseen joukkueeseen ja Alexandra siniseen. Pitais vissiin hommata niille oikean variset hatut siksi paivaksi.
Taalla ilmat viileni huomattavasti talla viikolla. Tiistaina ei ollu paivalla kuin 15 astetta lamminta ja kyllahan meilla paleli. Hullua ajatella, etta sita niin tottui siihen kuumuuteen, etta nyt vaan palelee, kun lampotila on alle 20 asteen. Viime yona ilmastointikin alkoi pukkaamaan lamminta, vaikka yleensa paivisin taalla on viela se 20 astetta lamminta. Oisin se yleensa laskee sinne 15 asteen hujakoille. Nyt taas vahan jannityksella seurataan, etta tuleeko viikon loppuna myrsky vai ei. Merella on taas taifuuni tulossa tahan suuntaan. Todennakoisesti se menee taas hienosti ohi, mutta huonolla tuurilla se saatta menna lahelta ohi. Sen jalkeen ens viikolla alkuviikosta pitaisi taas olla aurinkoiset hienot ilmat.
No tassapa tuli jo kuulumisia jonkin verran kirjoitettua. Perassa seuraa viela pisin kuvaplajays, mita ikina ennen oon laittanu. Osa kuvista on Leahn kamerasta. Jasmin rupesi toissapaivana seisomaan ilman tukea, etta saapa naha milloin se lahtee juoksemaan. :)

Meidan kaksivuotias synttarisankari.

Tytot leikkipuistossa

Iltasatuja tuli luettua muutama aina illassa

Tappelupukarit nukkumassa. Nukkuvat parhaiten samassa sangyssa yhdessa, vaikka paivisin vaan kinastelevat ja harnaavat toisia.

Mikahan lie hepokatti Ohorikoen puistossa.

Marinoa World Fukuokassa. Delfiinit ei ollu oikein temppupaalla.

Rinsessoja

Vanesku iloisena

Matilda

Jasmin

Bambua elainpuiston vieressa

Antti tervehtii apinoita.

Anana ja Leah norsuja kattomassa

Taa isompipainen norsu tykkas 'hokey pokey'-laulusta. Se alkoi keinahtelemaan ja karsaa heilutteleen, kun Antti ja Russell lauloi sille. Se laulu laulettiin ainaki kolme nelja kertaa ja norsu keinahteli ihan mielissaan. :D

Livon mummille vahan kukkakuvia. :) Elainpuiston yhteydessa vieressa on iso puutarha 'Botanical Garden'. Siella oli aivan mahtavia ruusutarhoja, kaktuksia ja muita kukkia ja kasveja ja puita.

Tassa oli meneillaan sellainen jutskeli, etta tuo vanha mummu halusi kuvan itsesta Alexandran kans. Yritin saada Alexandraa hymyilemaan reippaasti, mutta se oli ihan turha yritys. Ne sai siita sellaisen mutrusuu kuvan. :)