Aikansa sitä kaikkea kestää. Nyt on alkanu rasittaan se jatkuva töllötys, tuijotus, lässytys ja ihastelu. Että se voiki pistää päähän. :/ Kaiken näköistä on sattunutki, joka on vaikuttanu siihen. Olin tässä eilen tyttöjen kans leikkipuistossa jonku aikaa. Siellä oli aika paljon väkeä ja lapsia (etenki vilkkaita poikia). Niillähän sitten pisti meidän tytöt silmään ja siitä seurasi se, että ne seurasi niitä ja härnäsi ja kiusasi koko ajan. Vanessaa läpyteltiin ja halailtiin. Matildaa ja Alexandraa seurattiin, osoiteltiin, tönittiin ja sylettiin niitä kohti. Ja arvaatkaapa mitä niiden rasavillien äidit teki??? Istui puiston reunalla puiden katveessa piknikillä!! Niitä oli iso rinki ja ei puhettakaan, että ne olis edes vilkaissu mitä niiden lapset teki. Ja sillä ei ollut mitään vaikutusta, että minä menin väliin. Heti kun silmä vältti hetkeksi niin sama meno alkoi uudelleen. Viimeinen pisara mulle oli se, että 2 poikaa laski liukumäkeä suoraan Vanessaan pahki. Kyllähän mulla päässä kiehui ja kovasti, mutta minkäpä teet, kun kukaan ei ymmärrä mitä puhut. Ja tänään, kun oltiin tulossa rannalta, yks nainen käveli suoraan kärryjen eteen, niin että mun oli pakko pysähtyä ja seki alko taputteleen Vanessan poskia tuosta vain!!!!! Tyttöraukat, kun en ei mahda niille mitään. Tuolla menolla ne ei kyllä ikinä totu Japsuihin. Jos joku lähestyy niitä varovaisemmin ja rauhallisemmin niin Alexandra juoksee minun viereen, Matilda painaa pään alas ja Vanessa työntää käden eteen ja alkaa puistaan päätä.
On täällä harvakseltaan mukaviakin ihmisiä. Eilen menin sieltä puistosta rannalle tyttöjen kans ja siellä yks porukka tuli minulta kysymään lupaa, että saisko ne ottaa itestä kuvia meidän tyttöjen kans. Siis eka kerran!!! Minähän ihan mielissään lupasin ja kyllähän ne kiitteli ja kovasti. Hyvä mieli tuli molemmille. Oli niin mukava, kun joku tuli puhumaan minulle ennen ku meni suoraan tyttöjen luo. Tuli niin sellainen olo, että 'jes! onhan täällä mukaviakin ihmisiä olemassa!'. Alexandra tosin ei tykännyt siitäkään, mutta Matilda ja Vanessa ei ollu moksiskaan.
Oon oppinu yhden sanan Japania. 'Wakaii' tarkoittaa ihanaa ja söpöä. Sen kuulen joka päivä ja monesti, kun oon tyttöjen kans liikkeellä. :)

Muuten täällä on ollut mukavaa asua. Tytöt on ihan mielissään edelleen, vaikkakin kovasti oottavat Suomessa käyntiä. Vanessa kävellä töpsyttelee koko ajan, eikä kaukana oo sekään, että se alkaa juoksemaan paikasta toiseen. Alexandra on onneksi taas innostunut potalle menosta. Matilda on oma ittesä eli rauhallinen ja reipas ja kiltti ku mikähi, leikkii kovasti Vanessan kans ja kattoo Jasminin perään, että minä saan täällä kotihommia tehtyä. Nuudelia ja kaurapuuroa syödään päivästä toiseen (tyttöjen herkkuja!), päivät vietetään leikkipuistossa ja rannalla, viikonloppuisin käydään kaupoissa sun muualla vähän kauempana. Ruokakaupassa kumma kyllä mulla ja Antilla nälkä lähtee. Ei tee yhtään mieli ostaa Japanilaista ruokaa. Kaikki näyttää niin oudoilta ja ilettäviltä. Tarjolla olis jos minkä näköistä ja hajuista meriruokaa. Onneksi sentään kaikki perusjutskelit on suunnilleen löydetty. Tässä viime kerralla oli pikkasen hankaluuksia löytää sokeria. Sokeri ja suola oli kato samalla hyllyllä. Onneksi Antilla oli mukana Iphone, niin aika nopsastihan me sieltä löydettiin merkki, joka tarkoittaa sokeria.
Nyt kovasti pähkäillään, että kannattaako meillä hommata auto vai ei... Parkkipaikka maksais n.120 euroa per kuukausi... se taitaa olla tällä hetkellä isoin syy, miksi ei kantsi laittaa autoa. Toisaalta sitten meillä jäis paljon Japania näkemättä, kun taas sen sijaan meillä olis sitten mahdollisuus käydä Etelä-Koreassa tai Kiinassa. Huomenna Antti menee taas Yokun kans kattoon jotain autoa ja käy samalla hakeen Costcosta meille ison kasan ruokaa. Iltasella mennään sitten tsekkaamaan yks lasten vaatekauppa. :) Sunnuntaina mennään varmaan käymään eläinpuistossa tai merimaailmassa.

Viime viikon lauantaina Antilla oli yliopistolla Murakamin tennisturnaus. Tässä muutama kuva sieltä. Toi vanhempi ukkeli on se Murakami, yliopistossa Antin labran johtaja.





Tässä on sitten muutama kuva siltä matkalta, kun käytiin yks kaunis kuuma päivä Costcossa koko porukka. Matka oli aika mutkikas ja pitkä. Ensin n. kilometri kävelyä metro pysäkille. Sitten metro, juna, vaihto toiseen junaan ja kävelyä n. 4-5 kilometriä ja tadaa! oltiin perillä. :) Kuten kuvista näkee.. se oli vähän köyhempää seutua. Tuossa lammikossa asui muuten iso kilpikonna, joka puree. Ei nähty sitä, mutta lammikon vieressä oli kyltti, jossa oli kuva varoittamassa siitä.


sitten latasin kuvat vahingossa vasemmalle reunalle. :)

Ja tekstit näköjään tulee mihin sattuu. :) Mukava oli käydä tuolla, vaikka matka oli vaikea. Heti oli paljon kotoisampi olo olla kaupassa, kun oli tutun näköisiä tuotteita ja tutun näköinen kauppa muutenkin. :)


Matildakin sanoi, että 'this is like Leah's store!' 'tämä on niin ku Leahn kauppa!'. :)


Siinä on sitten muutama kuva siitä kaupan lähettyviltä. Nähtiin vähän bambumetsääkin. Kuvaa vain siitä ei oikein pystyny ottaan. Pitää Antilla ottaa kamera joskus töihin. Siellä on kuulemma vähän joka puolella bambuja.

Tytöt istuskelee junassa yhdessä kuvassa.







Sitten yks on kirjaston pihalta ihan tästä meidän hotellin läheltä. Sisälle ei olla vielä ehditty mennä, mutta iso se on, kun se on yks Fukuokan nähtävyyksistä ja Japanin toiseksi suurin kirjasto.


Ja sitten hyi hyi ja hyi!! Yhdessä perus kaupassa myydään tosi tosi isoja ja ilettäviä ötököitä lemmikeiksi! 1000 jeniä per ötökkä. Kuka haluaa tuliaisiksi?? Niille löytyy sit ruokia, leluja, häkkejä tai miksi lie noita rasioita sanottiinkaa...







Tää paikka on moottoritien päällä matkan varrella, kun mennään rannalle.



Vanessa ihastuu aina noihin vanhoihin pappoihin, jotka ruokkii lintuja ja papathan on aina ihan mielissään. :)



Matilda nauttii hiekan lämmöstä

Vaneskuliini on kova hihittämään, kikattamaan ja nauramaan. :D